Bonjour!
Alkuperäinen matkasuunnitelma Granville-Plaisir muuttui. Eli Granville jäi vallan sivuun, Valognes tuli tilalle. Ajallisesti ”voitimme” käytettäväksi ennen Pariisiin menoa. Tarkkaa touhua tämä elämysten näkemisen / kokemusten maksimointi!
Valognes jäi taaksemme ja suuntasimme kohti Atlantin suuriin sotatapahtumiin eli Normandian maihinnousun tapahtumiin.
D-Day 6.6.1944 ja maailman kohtalo alkoi muuttumaan. Rauskin kanssa mietimme kuinka paljon rautaa, sementtiä ja työvoimaa on tarvittu Atlannin vallimuurien rakentamiseen. Valtaisa on urakka ollut… ja minkä vuoksi! Vallan, hulluuden vaiko monien asioiden yhteissumma. Mene ja tiedä!
Bunkkereita ja pommitusten kuoppia tuli kuvattua ja jokaisella kameran napin painalluksella toiveena oli, ettei koskaan enää!
Vielä löytyi vanhoja tykkejä, museoituja panssarivaunuja ja muutakin sotakalustoa, mitkä muistuttivat menneisyydestä. Koulujen oppilaat kirmailivat bunkkerilta toiselle, vaan harva heistä taisi oikeasti miettiä mitä aikoinaan tapahtui ja missä mittakaavassa…
Ostin jälleen yhden sotakirjan…iltojen ratoksi…
Mutta sodat on sodittu ja matka jatkuu, joten suunnaksi Étretat.
Le Havren kautta (aika maalaiskaupunki taitaa olla kun kerran lehmätkin laidunsi ylikulkusiltojen kupeissa -heh) ajaen saavuimme kauniiseen pieneen satamakaupunkiin. Kalkkikivikalliot loistivat ja todella pieniä lähes pyöreitä kiviä täynnä oleva ranta houkutti meitä. Tänne pitäisi kyllä jäädä muutamaksi päiväksi… Aikamme käveltyämme ja ympäristöoppia ahmien (Janne parit kermavaahto crepsit), hyppäsimme autoon koska ukonilma oli tulossa.
Ja ajaessamme kohti Pariisia, salamat räiskivät ja vettä TODELLA tuli noin puolisen tuntia. Selvisimme kuitenkin kastumatta ja saavuimme väsyneinä mutta onnellisina perille Rickyn äidin ja JM:n luokse.
Siellä myös Ilona ja Rickykin meitä malttamattomina odottelivat ja voi sitä riemun määrää…
Françoise laittoi hieman iltapalaa, jokainen halusi kertoa jotain joten iloisesti puhua pulputimme kuulumisia, kokemuksia ja samalla suunnittelimme jo seuraavien päivien tapahtumia…
J.M tarjoili erilaisia aperatiivejä maisteltaviksi ja matkalaiset alkoivat vetäytyä nukkumapaikkoja kohden… jos oli kamerasta virta loppumaisillaan, niin kyllä oli matkalaisistakin…
Illan kotimaan uutisista vielä luimme, että Mauno Koivisto on kuollut (lepää rauhassa, hyvin Suomea palvelit).
Paljon kokemuksia pyörii vielä päässä, mutta ehkä osa niistä päätyy vielä tännekin. Öitä tai itseasiassa huomenta.
Tässä hieman lisäkuvia… tästä
Ajomatka kilometreinä Valognes – Paris/Plaisir 451 km (Le Havren ja Étretatin kautta). Kokonaismatka 4145 km.
Bonjour!
Plan de Voyage original Granville-Plaisir changé. C’est, Granville est allé d’un côté, à venir Valognes. En termes de temps, ”nous avons gagné” utilisation avant d’aller à Paris. Faire pour ce maximiser exactement l’expérience de voir / expérience!
Valognes sont restés et se sont dirigés vers les grands événements de guerre dans l’Atlantique ou les événements du débarquement.
D-Day 06/06/1944 et le sort du monde a commencé à changer. avec Rauski nous nous demandions combien de fer, le ciment et la main-d’œuvre nécessaire à la construction des remparts de l’Atlantique. A été une énorme corvée … et pourquoi! Le montant total du pouvoir, que ce soit ou folie beaucoup de choses. Allez et ne savent pas!
Bombardements de Bunkers et des fosses est venu comme décrit et chaque touche de la caméra d’un bouton souhaité, jamais!
Et pourtant trouvé les vieux canons, un musée des chars de combat et d’autres équipements militaires, qui rappelle le passé. Les élèves de bunker à l’autre, mais très peu d’entre eux vraiment penser à ce qui est arrivé une fois et dans quelle mesure …
Je l’ai acheté une autre guerre pour le soir en lisant un livre … …
Mais les guerres ont été combattues et le voyage continue, de sorte que la direction de Étretat.
Via Le Havre (le temps semble être une ville rurale où les vaches broutaient une fois tasses -heh passerelles) conduite nous sommes arrivés dans la belle petite ville portuaire. falaises de calcaire luisaient, et vraiment petites pierres presque rondes, la plage pleine de nous tentant. Ici devrait rester quelques jours … Notre temps et la distance marchée environnementale apprendre voracement (couples Janne fouetté crepsit crème), nous avons sauté dans la voiture, car un orage approchait.
Et comme nous avons roulé en direction de Paris, le tonnerre et l’eau vraiment venu environ une demi-heure. cependant, fait sans se mouiller et sommes arrivés fatigués mais heureux destination mère Ricky et la place de JM.
Là aussi Ilona et Rickykin nous attendaient avec impatience, et peut la quantité de joie …
Françoise a mis un petit casse-croûte de minuit, tout le monde voulait me dire quelque chose si heureusement nouvelles burble, les expériences et les mêmes événements prévus pour les prochains jours …
J.M sert une variété d’apéritifs dégustation, et les voyageurs ont commencé à se retirer vers le sommeil … si l’appareil est en cours d’exécution, donc oui était un voyageur …
Les nouvelles nationales du soir mais nous lisons que Mauno Koivisto est mort (repos dans la paix, bien servi pour le finnois).
Beaucoup d’expérience tourne encore loin, mais peut-être certains d’entre eux finissent encore ici. Nuits, ou, en fait, bonjour.
Conduite à distance en kilomètres Valognes – Paris / 451 km (Plaisir via Le Havre et Etretat). Distance totale 4145 km.