Muistelot on kirjoittanut Mirjam Lankinen
(tekstien muokkaus tänne sivustolle Esa Lahtomaa)
Esiintymis- ja virkistysmatkat kotimaassa ja ulkomaille.
14.-21.6.1963 Lapin matka:
Matkajärjestelyt Ruotsin Lapissa järjesti siellä useampana kesänä asunut ja töissä ollut Ake Lehti, joka oli matkalla myös Toivo Lankisen apuna ja koko joukon oppaana ja tulkkina. Matka alkoi esiintymisten osalta kirkkokonsertilla Ilmajoen kirkossa, osallistumisena ja konsertilla kahtena päivänä Kirkon Nuorisopäivillä Oulussa.
Seuraava kohde oli Yli-Tornio, jossa yöpyminen ja jumalanpalvelus, sitten rajan yli ja konsertit Juoksengin ja Tärännön kirkoissa. Yöpyminen ja seuraavana päivänä Kiirunan Tuolluvaaran kaivokselle, jossa vastaanottajana oli Suomi-seuran pj. Pentti Kivimäki, joka Ake Lehden apuna oli järjestänyt kaikki nämä Kiirunan ilaisuudet. Hänen johdollaan jatkettiin matkaa ja soittokunta soitti sitten kaksi ruokalakonserttia Tuolluvaarassa ja jossa myös ryhmällemme tarjottiin lounas.
Sitten oli vuorossa konsertti Kiirunan Rautatiepuistossa ja illalla kaupungin kirkossa. Mieluisana yllätyksenä soittajille tuli kaupungin tarjoama uimahallissa käynti ennen yöpymista retkeilymajassa, joka oli kaupungin keskeinen kansakoulu.
Seuraavana päivänä oli kohteena kaupungin toinen kaivos Kiirunavaara, jossa meitä odotti yllätys. Turva-asusteet puettuamme matkasimme maan syvyyksiin, kaivoskuilua pitkin lehti-tietojen mukaan n. 700 m ja yli 350 m. syvyyteen. Siellä oli myös konsertit kahdessa eri tasossa ja tarjoilua.
Illaksi oli vielä järjestetty konsertti Kiirunan Jukkasjärven kirkossa. Huvittavaa oli, että Ake Lehden kirkkoherranvirastoon viemästä lehti-ilmoituksesta oli Urjala korjailtu Hurjalaksi.
19.6. jätimme taaksemme Kiirunan ja matkasimme Suomen puolelle Karesuvantoon, jossa taas kirkkokonsertti. Tämän jälkeen äänestimme matkasta Tromsöön, sillä siellä ei ollut järjestettynä mitään tilaisuutta. Koska olimme jo näin lähellä, päätimme käydä siellä ajaen pohjoisen valoisana yönä.
Pysähdyimme Skibotniassa ja sen jälkeen pieni lauluryhmä kuljettajan takana vaihtui monta kertaa pitäen kuljettajan hereillä, Tromsön saavuimme turvallisesti aamuyöllä. Maisemat olivat huikeita. Tuntureilla lunta, alhaalla vihreää, solisevia vuoristopuroja ja mahtavia vesiputouksia, yötöntä yötä.
Soittokunta sai luvan soittaa Tromsön Amundsenin patsaalla, jonne vähitellen kerääntyi paljonkin yleisöä. Paluumatkalla soittoa myös tullimiehille Norjan tullissa.
Karesuvannossa yövyimme taas ja ostimme kotiin tuliaisiksi poron sarvia. Siellä eräs opettajaperhe kutsui yllättäen koko joukon vieraakseen. Pohjoisen ihmiset olivat erikoisen vieraanvaraisia ja ystävällisiä ja olisivat tahtoneet pitää soittokuntamme siellä pitemmän aikaa.
Karesuvannosta tultiin sitten Urjalaan juhannusaattona melkein yhtämittaisesti ajaen, tosin muutamia ruokailupysähdyksiä lukuunottamatta. Kuljettajana oli turkulainen liikennöitsijä Jukka Rindell, ruokailuista huolehtivat Anna-Liisa Pietilä, Mirjam Lankinen ja Jukan vaimo Eeva Rindell.
1.-10.6.1965 Keski-Euroopan matka:
Tämän matkan kohteina olivat Keski-Euroopassa sijaitsevat Suomen Merimieskirkot ja musiikkitervehdyksen vieminen siellä oleville merimiehille ja näissä maissa asuville muille suomalaisille. Merimiespapit näissä kohteissä järjestivät meidän ohjelmamme.
Matka tehtiin linja-autolla ja kuten edelliselläkin matkalla, olimme omavaraisia ruokailun suhteen ja nukuimme leirintäalueilla omissa teltoissamme.
Lähdimme Turusta laivalla Ruotsin Nordteljeen ja sieltä oli ajoa yötä myöten etelään päin, jolloin ensimmäinen pysähdys ruokailutaukoja lukuunottamatta oli leirintä-alue Lünebergin nummella lähellä Lyybeckiä.
Sieltä jatkui matka maisemia ihaillen Hollantiin Rotterdamin ev.lut. kirkkoon, jonne pastori Pekka Vihma oli järjestänyt konsertin ja ilta jatkui sitten vielä Merimieskirkolla.
Belgiassa Antverpenin Merimieskirkkoon oli järjestetty kutsuvieraskonsertti Belgiassa asuville suomalaisille, mukana oli myös Suomen konsuli ja suuri joukko merimiehiä, sinne saapui sitten yllätyksenä myös Belgian television kuvausryhmä. Antverpenissä oli merimiespappina pastori Seppo Karttunen.
Seuraavana päivänä lähdettiin paluumatkalle, jolla pysähdyttiin ruokailutauon lisäksi myös ihmettelemään Hollannin 32 km. pitkää patoa ja Zuiderseen sisäjärveä.
Matka jatkui Hampuriin, jossa isäntinä olivat pastori Allan Store (suom.) ja pastori Abrahamsson (ruots.) Ensimmäisenä Helluntaipäivänä poikasoittokunta soitti ruotsalais-suomalaisessa jumalanpalveluksessa ja sen jälkeen koki taas yllätyksen: suomalainen vihkipari pyysi häämarssia, joka sitten soitettiin.
Tutustuimme rakenteilla olevaan Suomen merimieskirkon paikkaan, kävimme Hagenbeck’ in eläintarhassa ja illalla oli vielä konsertti kirkossa. Toisena helluntaipäivänä oli matka Wittenbergin luonnonpuistoon Pohjoismaiseen juhlaan Elbe-jokea pitkin laivalla. Laivan kannella pojat soittivat kappaletta ”Ankkurit ylös” ja laivan sisätiloissa soitosta hurmaantuneen yleisön eteen nousi pöydälle Ake Lehti, saaden tuon yleisön laulamaan innostuneesti kukin omalla kielellään. Laivalla norjalaiset pojat haastoivat Urjalan pojat käsipallo-otteluun, joka siellä puistossa sitten päättyi lehtikirjoituksen mukaan 4-4 tasapeliin, mutta Veijon muistamana Urjalan voittoon 2-3. (Kumpi on oikea tieto?)
Pohjoismaisessa juhlassa Wittenbergin kasinolla oli runsaasti soittoa. Illalla ihailtiin Planten und Blummen’issa vielä upeita vesiurkuja. Hampurissa tehtiin ostoksia, pieniä sähkölaitteita ja paljon musiikkia. Meidän vanhempien ihmeeksi ja iloksi ei yhtään iskelmää, ainoastaan klassista musiikkia.
Viimeinen virallinen esiintyminen oli Kööpenhaminassa, jossa Merimiesaseman hoitaja oli järjestänyt tarjoilun ja puistokonsertin. Kööpenhaminan tivolissa käynti kruunasi matkan ja seuraavana aamuna alkoi kotimatka. Toivo Lankisen apuna olivat matkalla Ake Lehti ja pastori Matti Knaapi, ruoka- ja muusta huollosta vastasivat Hilkka Knaapi, Mirjam Lankinen ja Säde Rindell, turkulaisen Eino Rindellin linja-autoa ajoivat Mikko ja Mauno Rindell.
Nummelassa 12.09.2017
Mirjam Lankinen