25.-30.10.2024
Esa
Make ajoi Seinäjoelta Hossaan omalla autolla ja pelkästään ajotunteja kertyi ainakin 6 tuntia ja 30 minuuttia.
Esa ja Sepe tulivat ensin juna-auto-makuuvaunu yhdistelmällä Ouluun. Siellä aamupalalle ja sitten vuorossa oli Esan hybrid mersu. Ajomatkaa Oulusta Hossaan kertyi vielä noin 3 tuntia.
(Lupasin kirjoittaa Sepen yli 30 vuotta vanhan mersun kohtalosta. Sepe lahjoitti sen Ukrainaan palvelemaan lääkinnällisiä kuljetuksia. Auto lähti Ukrainaan ja oli ”ahdettu” täyteen lattiasta-kattoon erilaisia lääkinnällisiä tarvikkeita. Siellä se nyt palvelee ja on erittäin tärkeässä tehtävässä Ukrainan ponnistelujen tukemisessa.)
Ajokelit olivat hyvät, niin Makella kuin Hesalaisilla. Sää Hossassa hieman jännitti meitä kaikkia, sillä jokainen oli ennen matkaa säätietoja tutkaillut ja sateiselta vaikutti lähes joka päivä… oi voi… nyt kastutaan 🙁
Alustavaa maastotutkintaa eli Esa ja Sepe kävelivät noin 6,5 tuntia. Make lupautui ”saunamajuriksi” leppuuttaen hieman kaasujalkaa 🙂
Maken loihtiman ruokailun ja saunan raukaisemat urhot vetäytyivät makuusoppeihin. Sitä ennen toki tutkailtiin sääkarttoja sekä seuraavan päivän reittivaihtoehtoja.
Perjantaina heräsimme reippaasti Sepen keittämän puurolautasten ääreen ja Maken moninaisia aamuherkkuja tungettiin ääntä kohden. Kyllä nyt jaksaa…
Lämpötila oli +9 -astetta, tuuli 5m/s ja patikoinnin loppulukemat olivat 13,72 km. Ihan hyvä saavutus myös Esalle, joka paljon istuu tietokoneen ääressä ja ”seurustelee kuolleiden kanssa” eli tekee sukututkimusta.
Maisemat ovat hienot, varsinkin kun kävelee kannasta pitkin. Laavut olivat hyvin hoidettuja ja mikä kirvoitti paljon POSITIIVISTA mieltä oli, miten hienosti laavun nuotiopuut olivat hoidettu = ERINOMAISESTI. Erittäin hyviä puita, jotka olivat pakattuna kuljetus-säkkeihin ja niitä oli RUNSAASTI. [Kiitokset Hossalaisille puiston työntekijöille välitetty 1.10.2024]
Maken loihtimat iltaruokailut sekä saunaan luita lämmittelemään. Hetken juteltiin kuulumisia ja sitten kuorsaamaan (paitsi Make oli sitä mieltä, että yllättävän hiljaisia Esa ja Sepe olivat yöllä…hmmmm)
Lauantai ja taas puurolla lähdettiin päivän avaukseen. Retkileivät voideltu, makkarat repussa ja voimaa hepuissa, ja ei kun menoksi.
Saatiin sitä vettä, vaan enempi oli tihuutusta, onneksi ei kunnollista sadekuuroa. Vaan kyllä se tihuutuskin päivän päätteeksi oli riittävästi kastellut. (Vaellus Koli pitää edelleen ykköspaikkaa sateen suhteen, sillä silloin oltiin kyllä märkiä)
Nyt vaellusreitit olivat enemmän täsmäkoukkauksia paikkoihin joissa oli erityisiä näkymiä kuten Julma-Ölkky. Siellä teimme veneajeluretken muiden vaeltajien kera. Veneestä näimme hyvin kallioisen kanjonin mahtavuuden sekä nuorimies joka kuljetti meitä kertoili kanjonin historiaa sekä mitä kaikkea esim. kallioihin on piirretty. Kallion seinämässä näkyi olevan ”punertava läiskä” [liekö noin 4000 vuotta sitten sen aikaisen kapinallisen nuorison tekosia], vaan kun läiskästä otettua kuvaa zoomaili, niin alkaa paljastumaa kalliopiirustusta. Taisi olla sen aikaisen metsästys-seuran logo ja kyltti raapustettuna, että kenen alueesta on kyse!!!
Söimme Luontokeskuksessa ja maittavaa oli sekä löytyipä myös tuliaisostettavaa.
Kämpille vaatteita kuivattelemaan, saunomaan, sekä ihan vaan pikkupurtavaa, että jaksaa nukkua. Sepe ja Make tekivät vielä pienet iltakierrokset, mutta Esa jäi vuorostaan ”saunamajuriksi”.
Säätiedotukset lupasivat sunnuntaille kuivaa keliä ja oikeassa olivat. Auton tuulilasit olivat hieman huurteessa, joten nollassa oli asteet hetkellisesti olleet. Puurot ja muut pöperöt sisään ja noin 3-asteen säähän reippain mielin.
Nyt oli maasto ns. viimeisen päälle kävellä (ainakin Esan mielestä) ja hän menikin kuin urosporo eli vauhdikkaasti ja loppulukemat mittariin olivat 12,57 km. Paljon nähtiin poroja, joista muutamat menivät lähes vierestä ja katselivat, etteikö teillä nyt olisi mitään huikopalaa, ettei tarvitse kuivaa jäkälää jyrsiä. Sorry, eipä tullut matkaa herkkupaloja jaettavaksi.
Poropuistossa kävimme porokeitolla ja pannareilla. Emäntä ja hänen poikansa pitivät meille seuraa, kertoivat porotaloudesta, ja monesta asiasta. Emme tienneet, että Ahmat, Ilvekset sekä Sudet verottavat porokantaa lähes 90-%, mikäli kuulosti etelän pojille TOSI ISOLTA luvulta, mitä se todellisuudessa myös onkin. Päättäjät niin Suomen kuin EU:n taholla eivät vaan ymmärrä tuhojen määrää eivätkä anna kaatolupia. Ahmojakin liikkuu yli 400 yksilöä, mutta porojen suojelunkaan nimissä, niitä ei saa ampua. Pitäisiköhän niitä loukuttaa kiinni ja kuljettaa Brysselin puistoihin, niin eiköhän ala mieli muuttumaan?
Vaan porokeitto oli taivaallisen hyvää, sekä kotikalja että pannarit. Eipä tarvinnut enää käydä saunan jälkeen jääkaapilla… vaan monipuolisten keskustelujen jälkeen uni maistoi.
Tulipa käsiteltyä Venäjän ja Israelin sodat, ilmastomuutos ja mitä tavallinen ihminen voi omalta osaltaan parantaa, Amerikan vaalit on nyt ”ojennuksessa” sekä Suomeen julistamme ”sivistyneen poliittisen keskustelun ilmapiirin” mikä kunnioittaa kaikkia ihmisiä riippumatta heidän taustoistaan, alkuperästään, koulutuksestaan, jne… JA SITTEN ei tuhota yhteiskunnan tai toisten omaisuutta eikä aiheuteta vaaraa tai häiriöitä toisille osapuolille. UGH!
Maanantaina siivousta ja haikeat eron kyyneleet, kaverihalit sekä selfie. Ajokelit oli todella hyvät, niin Makella kuin Esalla ja Sepellä (jotka kurvasivat Mikkelin Sampo muikkuravintolan kautta Hesaan).
Tuohon allaolevaan ”Muuan retkeläisen” askelmäärään oli Esan laskettu askelmäärä 63.456 askelta ja tähän kun lisää vielä Maken ja Sepen askelmäärät, jotka olivat hieman enemmän (ei huono sanoisin)
”Mitätön askel ihmiskunnalle, 87500 (ei välttämättä ihan kivutontakaan) askelta parille papalle!” Muuan retkeläinen