NUUKSIO 20.9-23.9.2019
Nuuksion kansallispuisto
Esa
Vaellusretkemme alkoi Esalle tuskaisesti, sillä oikean jalan polven sisäpuolella oli ”KAUHEA” kipupiste ja muutenkin sattui ja alkoi mieltäkin ”kyrsimään”… että pitikin juuri sattua – vaellusviikonlopulle!
Esa ja Sepe olivat ajoissa mökillä ja Sepe hellästi kokeili polvea ja sanoi, ettei tuolla kyllä vaelleta ellei ryhdytä toimiin.
Soitto Makelle, että missä kohdin olet menossa? Make vastasi, että Veikkola alkaa kohta lähestymään, joten Sepe, että helläähän hieman kaasujalkaa ja nauti maisemista, äläkä ohita Veikkolaa.
Soitto Veikkolan apteekkiin ja tilaus sisään. Makelle ohjeet, että koukkaahan Veikkolan apteekin kautta. No, Make oli apteekin ovella hieman ennen sulkemisaikaa ja sai tarvittavat tavarat… osin viimeisen jäljellä olevan.
Maken saavuttua ja viralliset tervehdykset vaihdettuamme, Sepe alkoi piikittämään Esaa, niinkuin aikuisten oikeesti eikä vain suusanallisesti! Kortisonia suoraan siihen kipukohtaan ja lappu päälle. Lisättiin vielä erilaisia kinestiateippejä, jotta kyllä se siitä. Siispä saunan lämmitykseen…
21.9. päivä koitti ja varsinainen kipupiste olikin jo ymmärtänyt lähteä pakosalle, jos vaikka lisää piikkejä olisi tulossa… Siispä lähdimme Lohjalle ja Tytyrin kalkkikaivokselle, mikä olikin erittäin mielenkiintoinen (voimme suositella)! No polvi kesti ja kesti, mutta ei se ihan hyvääkään tykännyt!
22.9. sitten varsinaiselle vaellukselle. Ilma oli oikein hyvä hyvä ja kaverit kannustivat että jaksaa jaksaa… joten kävelysauvat (siis apuvälineet) saivat kyytiä ja hieman yli 10 km tuli sitten mittariin (vaikka välillä meinasi tulla hiki – tuskan sellainen). Mutta jääräpäisyydellä ja sisulla tuli Esakin sitten maaliin.
Luontotaloon syömään ja takaisin mökille… saunomaan kuinkas muuten 🙂
HYVÄ oli reissu ja MUKAVAt reissukaverit, joten mikäs tässä ollessa…!
P.S. Noin kolme kuukautta menikin sitten polvea parannellessa ja magneettikuvauksessa ei löytynyt mitään ”rikkinäistä”, mutta termiä ”marssimurtuma” voisi käyttää polven sisäsivun takaosassa olevaan kohtaan (vaikkei edes ehditty vielä marssimaan Nuuksiossa) [lienee siis tullut Esan rakennusprojektissa]
Make
Perjantai 20.9 aamupäivä ja auton nokka kohti Nuuksiota. Muutaman tunnin ajon jälkeen ansaittu tauko Sastamalassa Leenan ja Reijon maittavassa kahvipöydässä. Rentouttavan tauon jälkeen rattiin. Taas pari tuntia ajoa.
Sitten Esa soitteli mökiltä kertoen ongelmasta……………… ja puhelu katkesi. Vähän ajan päästä uusi yritys ja asia rupesi selviämään.
Tarttis hakee apteekista dopingia. Useiden puheluiden jälkeen jäin siihen käsitykseen, että pitäisi hakeutua Veikkolan apteekkiin. Olin sisällä samaan aikaan kun apteekkari lopetti puhelun Sepen kanssa. Piikitysvälineet pussiin ja mökille.
Kohtaaminen Esan kanssa ei luvannut kovin lennokasta kävelytapahtumaa. Vaeltaja oli lämmittämässä vettä muuripadalla. Ylösnousu jakkaralta oli sen verran vaikeaa, että olin varma, ettei toi mies paljon samoile. (Kortisoni oli eri mieltä)
Lauantain opastetulla kaivosvierailulla käytiin läpi Tytyrin historiaa. Siitä riitti sitten jutun juurta lopuksi päivää.
Sunnuntain vaelluksen haasteeksi nousi Esan polven kestävyys. Polvi kesti, mutta jälkihoito vei pitkään. Tästä opimme jotakin vastaisen varalle.
Nuuksio yllätti jylhyydellään. Polut olivat erinomaisessa kunnossa, useita upeita portaikkoja jyrkissä rinteissä ja tulentekopaikat ok.
Helmenä oli parin kilometrin kävely puronvarsilaaksossa. Pääkaupungin läheisyys näkyi puistossa. Porukkaa oli runsaasti enemmän kuin aikaisemmissa kohteissa. Löysimme toki riittävästi myös rauhallisia polkuja.
Puulämmitteinen sauna oli käytössä jokainen ilta. Esan retkimuona oli hyvää ja sitä oli riittävästi
Maanantaina siivous ja kotimatka. Asuin 37 vuotta pääkaupunkiseudulla käymättä kertaakaan Nuuksiossa. Tulipa tuokin asia korjattua Pohojanmaalta päin.
—-
Sepe