KAUHANEVA-POHJANKANGAS 28.9-1.10.2018
Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuisto
Esa
Perjantai kello 18 jälkeen autonkuljettajani Sepe tuli hakemaan vuoden 1988 / 300D mersulla. Auto oli huollettu ja tankattu. Kuljettaja itse oli pukeutunut asiallisesti ”ykköspukuun” eli pikkutakki ja suorat housut… MUTTA
Sitten huomasin, että autonkuljettajallani ei OLLUT ammattinsa mukaista koppalakkia! Ai jai sentään… Koppalakki on EHDOTON, jotta kaikki muut näkevät kuinka minä istun takapenkillä ja autonkuljettajani ajaa rauhallisesti ja arvokkaasti.
Niinpä en suostunut istumaan takapenkillä vaan istuin kuljettajan viereen (ihan kiusallani). Täytyy kyllä myöntää, että ammattimaisesti yritti paikata koppalakin puutetta kun lähdimme kolmisin (Sepe, Make ja minä) yhdessä vaelluspaikalle, niin hän avasi minulle takaoven, jotta pääsin istumaan ja sitten hän sulki oven ”arvokkaasti” (tosin yritti jotain selitellä, että vain hän tuntee tällaisten arvoautojen ovet ja ovenkahvat, ettei tuntemattomien pidä niitä itsekseen availla… ovat kuulemma sen verran ”retroa”, että voi syntyä jopa vahinkoa (siis autolle).
Matka menikin oikein rattoisasti ja perille tulon aika-arvioksi ilmoitin 21:51. Make kyllä sanoi tekstarilla, että eppäillä soppii ja oikeampi olisi 21:57.
Tässä tilanteessa autonkuljettajani olikin kyllä todellinen autonsa tuntija ja nopeusrajoitusten mukaisesti ilman pysähdystaukoja saavuimme tien päähän 21:51, mutta koska ei ollut mitään kylttiä ja numeroa 163, niin epäröimme ja ajoimme hieman eteenpäin ja 199 kyltti löytyi, joten ”tee laillinen U-käännös” ja hieman takaisin, joten lopulliseksi ajaksi tuli 21:53!
Make olikin jo sähkösaunan lämmittänyt ja koesaunonut, joten kamat sisälle ja reippaasti saunomaan matkapölyt pois.
Saunomisen jälkeen ”Pohojanmaan kokki Komulainen” oli loihtinut iltapalaa ja sitten kuulumisten jälkeen oli aika mennä yöpuulle.
29.9. lauantai alkoi tuntuvalla aamupalalla eli Sepen yön yli haudettua puuroa, Pohojanmaalaista leipää ja sitten muita lisukkeita, notta kyllä jaksaa.
Puistoon patikoimaan, Anne Mattilan perheen ylläpitämässä kahvilassa teetä ja sympatiaa ja sitten täydelliselle yllätyskierrokselle Julumetun tupaan ja suosavusaunomaan (ainakin yli tunti siinä hurahti oikein rattoisasti) ja hieman jalkoja kastelemaan suon (tosi)viileässä vedessä.
Paikan omistaja ja rakentaja Erkki kertoili urakkansa historiaa ja esitteli käsiensä jälkiä (MAHTAVAA) ja makkaran sekä tee/nokipannukahvin kera kuuntelimme monipuolisen kaverin tarinoita…NIIMPÄ!
Mökille palattuamme lämmitimme puukiuas saunan (meillähän oli 3 vaihtoehtoa) ja saunoimme vielä sekä pesimme noet pois!
Karjalanpaistia sekä perunamuhennosta Maken itsensä loihtimana (ja pitkään hauduttamana) a’ la Lumivaara reseptillä laitettuna (Maken äiti) katosi kuin taikaiskusta kolmen nälkäisen vatsaan (ne Erkin tarjoamat makkarat olivat meille vain nälän siirtämiseen)
Sitten vielä normaalit iltajutustelut ja edellisten reissujen muisteloja (terveiset Repsalle) ja alkoi olemaan päivä pulkassa. Vettä alkoi satamaan… onneksi yöllä ja aamu olikin taas raikas ja ilma kirkastui.
30.9. sunnuntai oli varattu Lauhavuoren itäpuolen kävelyyn ja tietysti hernekeitto ja makkarat maistuivat raikkaassa luonnon helmassa. Ilma oli kuiva, osin aurinkoinen ja noin 9-astetta, joten ei voinut paremmin mennä.
Maasto oli hyväkulkuista , tosin tapojemme mukaisesti pitihän sitä hieman suolla tarpoa… vaan hyvin tuokin luonnisti ja saaliina minulla 5, Makella 2-3 ja Sepellä ainakin yksi… hirvikärpästä…
Kukaan ei kompastellut, kaatunut tai muutenkaan loukannut itseään, joten hyvin meni. Ja menihän myös ne Maken makoisat grillatut broiler-kanat sekä riisi sutjakasti alas. Juomaksi vaihdettiin valkoviini, koska eilen oli punaviiniä (vahvaa ja hyvää).
1.10. maanantai ja uusi kuukausi korkattiin siivoustalkoiden merkeissä eli mökki siistiin kuntoon ennenkuin poistuttiin.
Hellät hyvästit ja menoksi. Todennäköisesti autonkuljettajaani harmitti (vaikka ei kyllä sanonut mitään) se koppalakin puuttuminen , joten hän ehdotti, että mitä jos ajettaisiin Huittisten kautta. Minullehan tuo sopi, toki edelleen istuin etupenkillä.
Pidin tietovisaa kuljettajalle ja aiheena oli suomalaiset miesten ja naisten etunimet. Tässä kolme mallisuoritusta:
Saavumme Huittisiin ja poikkesimme Kivikylän tehtaanmyymälässä ostoksilla. Sitten koukkasimme ns. kirkonkylän kautta ja ihastelimme Huittisten entistä meijeriä ja meijerin nurkilla tapahtunutta historian havinaa (meijerimiesten poikia kun molemmat olemme).
Olin sopinut lyhyen tapaamisen The Vintage Groupin basistin Jukka Saarisen kanssa ja niin mersun nokka kohti Vampulaa Helenaa ja Jukkaa tapaamaan.
Lyhyen, mutta mukavan juttutuokion jälkeen koukkasimme vielä Alastaron kautta ja lopulta saavuimme Helsinkiin.
HYVÄ oli reissu ja MUKAVAt reissukaverit, joten mikäs tässä ollessa…!
Yhden päivän jätin väliin ja sitten saunaan…
—-
Make
—-
Sepe