PETKELJÄRVI 29.9-2.10.2017
Esa
Perjantai 29.9. kello 10:32 Sepen mersuun kamat ja eikun menoksi. Nokka kohden ”Iisalmea” eli Ilomantsia…
Jostain syystä AINA kun yritti ajatella Ilomantsia, niin aivot käänsivät osoitteeksi Iisalmen. Selvästi hakemiston indeksointi tuolla yläkopassa kaipaa uudelleen järjestelyajoja…
Vaan onneksi tuo GPS-ohjelmisto Waze osasi ohjata meidät oikeaan kohteeseen, minne saavuimme kahden pysähdyksen taktiikalla eli tee ja muna-anjovis-leipätauko ja toinen pysähdys viina… eiku viinerikauppaan Vatruskan ostoon ja Kalj… eiku Karjalan piirakoita piti ostaa myös.
Make tavoitettiin n. puolen tunnin viipeellä (Make joutui ottamaan ettonet ettei olisi ollut liian etuajassa) ja mökin avaimen nouto Iisal… eiku Ilomantsin keskustasta.
Sepe ja Make yrittivät hakkeroida avaimensäilytyslaatikkoa auki ja minä otin kuvia ”moottorisaha-taiteesta”! Olivat muuten taitavasti ja monipuolisesti sahattuja => UPEITA teoksia!
Avainlaatikko oli avautunut ilman väkivaltaa, joten kohti Möhkön kylää ja majapaikkaa. Positiivinen yllätys (jälleen kerran) oli tuleva majapaikkamme.
Ilma oli kuiva, tuuleton, +8 joten pikaisesti tavaroiden purku ja tutustumistepastelu Möhkön ruukin maisemissa 2,5 kilometrin verran ennenkuin hämärä haittaa näkyvyyttä…
Sepe keskittyi ruoan tekoon ja Esa sekä Make sähkösaunan lämmitykseen… eli kaikille riittävästi puuhaa.
Hyvät oli Sepen pöperöt (on muuten ennenkin ollut hellan ääressä) ja sitten kertoiltiin kuulumisia ja mietittiin, että mitäpä huomenna. Sepe valisti sen verran, että yllätyksiä on luvassa. Näitä odotellessa huudeltiin uni-Jukkaa tupaan.
Lauantai 30.9.2017
Sepen keittämät puurot ja muut tilpehöörit katosivat rattoisan jutustelun kera ja sitten kohti niitä yllätyksiä…
Ensimmäinen yllätys oli yllättäjälle itselleenkin yllätys, kun harhaan ajoi ja päädyttiin veli Venäläisen rajalle asti. Kuvia räpsittiin, mutta kun eivät tulleet rajamiehet yhteiseen kuvaan – ei Suomesta eikä Venäjältä – lähdettiin pois.
Toinen yllätys lauantaille ei ollut enää yllätys, koska Sepe paljasti sen jo perjantaina… kello 18 nurkilla tulemme esittämään metsästä syntymäpäiväonnittelut eräälle Hanna -neitoselle mikäli taivaskanavat toimivat. No, jo pelkästään sääolosuhteiden perusteella mietimme, että kyllä matkanjärjestäjä Sepellä tuntuu yläkertaan olevan reitit avoinna, joten miksi eivät toimisi….
Sä kasvoit neitonen oli laulumme (3 säkeistöä nuoteissa) ja olimme jo edellisiltana aloittaneet uudelleen sanoituksen ja patikoidessamme Sepe viimeisteli loput, joten kun sitten saatiin kanavat auki, jotta kameramiehemme Make pääsi kuvaamaan kahta ”mörri-möykkyä”, jotka vetelivat ensimmäisen sähkeistön lähes alkuperäisenä ja sitten 3 säkeistöä uusilla sanoilla. Joten ei ihme, että siellä toisessa päässä alkoi silmä kostumaan… mistähän syystä? Ei me NIIN huonosti omasta mielestämme laulettu ja sanoistakin sai selvää -hmmm?
Ennen serenaadi-varttia olimme käyneet Taistelijan talo -museossa ja katsoimme video-katsauksen sodasta ja sitten kiertelimme ympäri taloa ja jututimme yrittäjää…
Maken olisi pitänyt olla samaan aikaan hautajaisissa, vaan vuosi aiemmin varattu ajankohta ajoi edelle. Make kuitenkin kunnioituksesta sytytti kynttilän ja omistimme sen samalla 100-vuotisen Suomen taistelijoiden kunniaksi. HATTU PÄÄSTÄ – OTA!
Täällä kannattaa muuten poiketa mikäli sotahistoria tai yleensä historia kiinnostaa!
Serenaadin jälkeen kohti majapaikkaa, koska savusauna odotteli saunojia ja hyvin siellä viihdyttiin reilusti yli 2 tuntia taisimme jokainen olla -YESSSSS
Kalakeitot kiduksiin ja muutaman ”mustaviinimarjamehu” mukillisen jälkeen huudeltiin uni-Jukka pippaloihin mukaan.
Sunnuntai 1.10.2017
Kierreltiin kansallispuistossa ja kirpputorilla kunnes kello 14 piti olla Parppeinpirtin edessä (menee kiinni kello 15), että ehditään syömään. AI ETTÄ oli hyvää tuo lähes kotiruoka, kotikalja, piirakat… ja kaiken kruunasi ihanasti murteella puhuvat tarjoilijat.
Pari nuorta poliisia tuli myös syömään ja kun olimme ulkona selfiet, pelfiet, sun muut kuvat ottaneet, niin heittäydyimme juttusille ja kyseltiin, että millaista on partioida Iisal… eiku Ilomantsissa, kuinka iso on heidän alueensa, jne…
n. 200 km kanttiinsa on kuulemma heidän alue ja aina silloin tällöin poikkeavat pääkaupunkiseudulla esim. Jätkäsaareen palauttamassa rajan toiselta puolen (Viro/Eesti) ylitulleita ”porttikiellon” omaavia ”turisteja”.
Pääosin rauhallista, mitä nyt mellakka Joensuussa ja muutama koulukeikka eli 10-vuotiaita (+-2 vuotta) raudoi…. eiku rauhoittelemassa, koska opettajat eivät enää pärjänneet… huolestuttavaa sanoimme yhteen ääneen…
Kohti majapaikkaa, koska tiesimme uuden kierroksen savusaunaa odottavan (entinen rajavartiomies toimi talonmiehenä) ja hyvät olivat taas löylyt, joten olimme kyllä lopulta ns. löylyn lyömät (paitsi Sepe joka kävi kastautumassa ainakin 5 kertaa)!
Maanantai 2.10.2017
Eläkeläiset Esa ja Make suorittivat pääosin loppusiivouksen, koska työmiehemme Sepe joutui osallistumaan työelämään aamupalan jälkeen. Make käänsi ”Voortinsa” nokan kohti Seinäjokea noin yhdentoista pintaan ja tunnin päästä Esa käynnisti Sepen ”riisseli Mersun” lämpiämään koska isäntä sai urakkansa valmiiksi.
Möhköstä lähtiessämme muistin, että Make kysyi näimmekö perjantaina tullessamme pellolla ainakin 30 joutsenta? Koska silloin emme olleet nähneet, niin päätimme olla tarkkaavaisia, joten bongasimme kuin parhaat lintubongarit pellolla paljon joutsenia. Makelle tiedoksi, että 32 kappaletta (ajoimme vain 80 km tunnissa ohitse, niin ehdin apukuskina nopeasti laskemaan 😉
Totesin, että voi hitsin hitsi, pelto oli väärällä puolella, olisi muuten voinut pysähtyä ja saada hyvän kuvan. Sepe totesi, että hänen veljensä Jouni olisi kyllä pysähtynyt ja mennyt ottamaan ne hyvät kuvat, on meinaan sen verran hyvä valokuvaaja, että voisi pitää vaikka kuvanäyttelyt. No, pitää varmaan kysyä Jounilta, että milloin hän aikoo pitää valokuvausnäyttelyn, olisi ainakin kaksi varmaa katsojaa.
Matka sujui nyt yhden pysähdyksen taktiikalla ja rattoisasti arvausleikkejä leikkien sekä maailman menoa pohdiskellen. Ja väliin heiteltiin vakaviakin mietteitä, ettei suomalaisten ”mörököllien” meno käy LIIAN iloiseksi… pitävät kohta muut meitä omituisina, kun lähes aina hymyillään ja ollaan positiivisia.
Kello 19 pintaan Hesassa ja Make Seinäjoella hieman myöhemmin, kun kerran oli poikennut kylään! Sepellä matka jatkui vielä Turkkuseen myöhäisellä iltajunalla.
HYVIN oli Sepe yllätykset valinnut (varsinkin sen ensimmäinen)… ja pallo on nyt sitten ensi vuonna Makella!
Make
Esan versio lähes täydellinen muttei aivan, elikkä juurikin lisään seuraavat.
Savusauna oli lämmitetty tosi hyvin. Eka iltana vähän liikaa, mutta se takasi,
ettei sitku kirvellyt silmiä. Savusaunan parhaana lämmityspuuna pidetään
leppää, selvisi savusaunan lämmittäjältä.
Majapaikkamme sijaitsi taimenjoen rannalla ja mökkikirjan mukaan
joesta oli menneenä kesänä myös saatu taimenia. Kalajuttuja riitti
sitten enemmänkin saunanlämmittäjän kanssa, joka entisenä rajavartijana
oli päässyt ”naapurinpoikien” kanssa kalaan. Pieni kipinä jäi itämään josko
sitä joskus oman uistimensa sais heittää Anninpyörteesen.
Monimielisesti ajatteleville todettakoon, että Anninpyörre oli mökkimme
edustalla oleva suvanto.
Kaatumistilastoon ei tullut merkintöjä. Ylösnousutilastoon voisi merkitä
Esan ja Maken suoritukset. Pääsimme jokaisena aamuna ylös vaikka
alaselät huusivat hoosiannaa. Vähä vähältä vanhat koneet käynnistyivät ja
pitkospuilla jalka nousi etniseen vai oliko se entiseen malliin. Sepe oli treenannut parissa vuodessa kävelynsä uuteen muottiin ja se näytti säästävän polvia kummasti.
Kotimatkalla sain jälleen kerran tuntea kuinka hienoa on huomata olleensa
väärässä ja pystyä myöntämään se. Ikääntyminen tuo mukaan monenlaista
hyvää.
En etukäteen ollut kovin innostunut ajamaan 500km itärajalle, että
sais siellä kävellä muutaman metsäreissun.
Sepe oli suunnitellut kuitenkin sellaisen kokonaisuuden jollaista emme
ole aiemmin kokeneet. Paluumatkalla oli aikaa sulatella kokemaani ja
sen perusteella rankkaan Möhkö-reissun 18 reissun mitalisijoille.
Mieli virkeänä, kroppa väsyneenä , verenpaineet 120/75
totean, että mukavata oli.
Sepe
Tarinat sitten myöhemmin…