Salamajärvi Jäpänkoski 7.-10.10.2011
http://www.kinnula.fi/index.php?id=206
Esa
Suhteet kunnossa yläkertaan!
Näin aluksi, 60-kymppisenä, voi kirjoitella hieman elämästä.
Repsa (myös 60-kymppinen) kertoi lukeneensa, että keskimääräinen elinikäodote olisi suomalaisella miehellä n. 77 vuotta. Eli 17 vuotta tässä vielä heilutaan.
Toivottavasti minun suhteeni yläkerran herraan on sen verran kunnossa, että tapaan metsäveljiä joko vaelluksella tai muissa merkeissä muutaman kerran vuodessa, siis F2F–FB eli ”Face to Face without Facebook”.
Yhtenä iltana Maken laittaman makoisan iltapalan jälkeen keskustelimme, mitä metsä meille kullekin merkitsee. Repsa ja Make ainakin kertomansa mukaan viihtyvät siellä ns. metsän parannustehtävissä moottorisahojensa kera. Esa taas tykkää käydä siellä juuri metsäveljien kanssa, haistelemassa naavan ja yleensä metsän tuoksuja, kuulostelemassa ääniä sekä ihailemassa luonnon kauneutta. Sepe puolestaan kertoi, että metsä on hänelle kuin kirkko. Sinne mennään rauhoittumaan ja hiljentymään Luojan –suuren taitelijan- teoksia ihailemaan.
Makella, joka oli järjestelyvastaava, oli ainakin iltarukoukset menneet kohdalleen, sillä sen verran hienot ilmat olivat koko viikonvaihteen.
Lähdimme Sepen kanssa Helsingistä n. 8:20 ja saavuimme 2 pysähdyksen taktiikalla kello 13:50 perille.
Esa luotti navigaattorin kaunisäänisen naisen ajo-ohjeisiin ja Sepe tiiraili omasta kartastaan varmuuden vuoksi, ettei meitä johdateta harhaan. Perille päästiin, varsinkin kun Repsa vielä ilmoitti majapaikan tarkat GPS-koordinaatit.
Repsa ja Make olivatkin jo tuvan lämmityspuuhissa ja kuorsauspaikat oli jaettu, Voi Repsa parkaa, kun joutuu minun ”korinaa ja kurnutusta” kuuntelemaan.
Aluksi perinteisesti ns. perjantaipatikat lämmittelynä eli n. 9 km. Sitten rantasauna lämpimäksi ja huh huh, kylläpä lämpöä riitti. Make loihti pöydän koreaksi ja navat naukuivat tyytyväisesti. Suunnitelmat lauantaille reittien ja taukopaikkojen suhteen ja sitten tutimaan… krooooooooooh.
Aamutoimien jälkeen reippaasti metsään…
Metsässä sitten ensimmäisellä taukopaikalla havaitsimme, että aika monta K-kirjaimella alkavaa tavaraa unohtui ottaa reppuihin mukaan kuten esim. kahvi. Onneksi Esalla oli ylimääräisiä teepusseja, joita jätkät ”pitkin hampain” liottelivat vedessä ja manasivat unohdusta eli alkaako muistit pätkimään ja vieläpä kaikilla?
Perinteisesti makkaran paistoa sekä hernerokkaa (Sepen käsi oli vakaa ja yhtään ei loiskunut –niin kuin silloin kerran). Maistuvaa oli, vaan tuo kahvihammas jäi pojilla kolottamaan paitsi Esalla joka hunajateetänsä lipitteli –he he.
Sunnuntaina tehtiin vielä reippaat kävelyt ja kokonais-saldoksi saatiin 38 km. Kukaan ei kaatuillut ja paikat kestivät oikein hyvin. Matkavauhtia säädettiin M70-sarjalaisille sopivaksi sillä lähes kaikki neljä veijari ovat kohtapuoliin kyseisessä sarjassa.
Maanantaiaamulla Esa ja Sepe lähtivät aikaisin aamulla tavoitteena olla Tampereen rautatieasemalla kello 10, jotta Sepe ehtii Turun junaan. Pientä tihkusadetta koko matkan, mutta hyvin ehdittiin ja jäipä jopa muutama minuutti pelivaraa. Make ja Repsa jäivät hoitamaan loppusiivoukset ja avainten luovutukset, joten kaikki valtakunnassa hyvin.
Vuonna 2012 järjestelyvastuuvuoro on sitten Esalla, joten katsotaan mitä saadaan kasaan…
Make
Matkanteko
Make ja Repsa tapasivat n. 50 km ennen määränpäätä ja ajelivat peräkkäin Kinnulan K-marketille. Sieltä mökinvuokraaja (Kinnusen Olli) johdatteli meidät Jäpänkosken mökille.
Sää
Lauantaina koko päivä oli pilvipoutainen, osan aikaa täysin kirkas. Lämpötila keikkui 7-8 asteen tietämissä. Matkaan päästiin n. klo 09.30 ja takaisin ennen hämärää. Sunnuntai oli aavistuksen viileämpi, mutta aurinkoisempi. Matkaan taas ennen kymmentä ja takaisin ennen hämärää. Maanantain paluumatkalla sää oli sateinen.
Majoitus ja ruokailu
Mökki oli hyvin varusteltu. Sähkösauna jäi testaamatta, koska puulämmitteinen rantasauna viehätti enemmän.
Make- menu oli reissun henkeen sovitettu, perunaa ja pastaa vahvistettuna poronlihalla. Aiempiin reissuihin verrattuna salaatin osuutta oli kasvatettu. Seppo keitteli aamupuurot monen vuoden kokemuksen tuomalla taidolla. Retkilounaalla nautittiin laavulla perinteiset hernekeitot, makkarat ja munattomat (unohtuivat) leivät. Kahvi- ja teetaukoja pidettiin tarpeen mukaan. Lauantain retkikahvit jätettiin juomatta yhteisen toheloinnin seurauksena.
Maisemat
Perjantaina teimme tutustumiskävelyn mökin lähimaastoon reippaassa tuulessa. Lauantain kohteessamme Koiranjärvellä maasto oli kivistä laajoine pirunpeltoineen. Lintutornista käytiin tähystämässä muuttajia, muttei nähty kuin joukko korppeja. Sunnuntain Salamajärven kierros oli huomattavasti helpompi kävellä parempien polkujen johdosta. Aamu-uninen ukkometso käveli sunnuntaiaamuna tienviertä hyvä, ettei jäänyt Mersun alle. Leiripaikat olivat erinomaisessa kunnossa, polttopuita riittävästi.
Kävelimme kolmen päivän aikana 38 km, mitä voitaneen pitää erinomaisena suorituksena pappa-nelikolta..
Kommellukset / Erityiset muistelot
Sepe uskaltautui vilvoittelemaan hyhmäiseen veteen.
Retken aikaisesta ajankohdasta johtuen näimme huomattavasti aiempaa enemmän lintuja.
Kaatumistilasto ja Terveys
Sepon polvi taisi vaivata enemmän kuin ”turkkulainen” sisupussi myönsi ? Nyt kaikki ovat oireilleet polvensa / polviensa kanssa näillä reissuilla.
Jatkosuunnitelmat
Nyt on 12 retkeä takana. Etukäteen oli jo selvillä että muutosta retken ohjelman rakenteeseen halutaan. Asiaa puitiin lauantaina saunapuhtoisina. Valmista ei tullut vaan asia jäi hautumaan.
Repsa
Salamajärvi 7.-10.10.2011 Jäpänkosken lomamökki/Kinnula
Matkanteko
Repsa lähti matkaan perjantaina kello 8:15 ja ensimmäinen tavoite oli tavata Make 256 km päässä teiden 77 ja 58 risteyksessä Husuaholla linja-autopysäkillä. Meidän kohtaaminen ajallisesti onnistui hyvin, odotin vain runsaan viisi minuuttia. Tästä jatkoimme peräsin Kinnulan keskustaan ja Make sopi mökin omistajan kanssa tapaamisen, jonka jälkeen ajoimme kolmella autolla jonossa mökille. Perillä olimme kello 13 seutuun ja hesalaiset saapuivat tuntia myöhemmin sovittuna ajankohtana ajallaan.
Maanantaina Esa ja Sepe lähtivät heti aamupalan jälkeen noin 6:45 kohti Tampereen rautatieasemaa ja sieltä Esa jatkoi Helsinkiin autollaan, Sepe junalla Turkuun. Make ja Repsa lähtivät myöhemmin siivouksen jälkeen kotia kohden. Pieni breikki tehtiin Maken suvun mökillä paluumatkalla, Husuaholla jälleen erottiin.
Sää
Perjantai oli tuulinen päivä ja illalla satoi vettä. Lauantai oli heti aamusta aurinkoinen ja tyven sää koko päivän. Sunnuntaina aamu oli pilvinen, mutta kun reitille lähdettiin, niin pilvet poistuivat. Maanantai oli kotiinlähdön päivä ja sateinen. Sadetta riitti lähes koko paluumatkan.
Majoitus ja ruokailu
Make oli varannut meille mukavan mökin Kinnulan mökki.
Ruoka oli jälleen maukasta kotiruokaa ja lisämausteena oli harvinaisempaa poro-herkkua.
Tällä kertaa osasin pitää silmät kurissa ja syödä vain normaalisti näitä herkkuja. Kotona vaakakin sen kertoi, että oikein oli ruokailtu, kun päivittäin oli 100 grammaa jäänyt polulle. Varsin hyvä tulos kropan kannalta.
Repsa ja Esa majoittuivat alakerran kuorsauskoppiin ja Make meni Sepen kanssa parven sänkyihin hiljaisempiin yöuniin.
Mökissä oli sähkösauna, mutta sitä ei tarvinnut käyttää, kun naapurimökin kanssa oli yhteinen rantasauna, joka lämmitettiin puilla. Sunnuntaina naapuriin saapuneet metsästäjät eivät sitä käyttäneet, joten se oli vain meidän käytössä.
Sepe oli taas tämä rohkea mies, joka uskaltautui viileän järven syleilyyn.
Mökinomistaja antoi meille lisäyön yöpymiseen, jotta pääsimme maanantaina aamulla poistumaan valoisaan aikaan.
Maisemat
Perjantaina iltapäivällä katsottiin lähijoen pieni koskimaisema ja lehmälaidunten miinoitukset. Nähtiin yksi kanaverkkoansa, joka oli viritettynä. Reitille tuli pituutta 9 km.
Lauantaina lähdettiin matkaan Koirasalmen luontotuvalta ja kierrettiin Iso Koirajärven maastossa. Reitille tuli pituutta 17 km.
Sunnuntaina lähdettiin kansallispuiston pohjoisosasta ja kierrettiin Peuran polun tuntumassa 12 km reitti.
Viikonloppuna tuli tällä kerralla kuljettua yhteensä 38 kilometriä. Varsin mukava taival yli kuusikymppisille, joita tässä ryhmässä oli puolet henkilöistä.
Kommellukset / Erityiset muistelot
Tällä kerralla ei tullut kommelluksia.
Lauantaina illalla pidettiin retkikokous mökillä. Esa oli laatinut tilaston. Me olimme vastanneet ennen tätä kyseistä viikonloppua muutamiin Esan kysymyksiin. Illan mittaan minulle tuli selvä päätös jäädä tästä ryhmästä pois. Tuli tunne, että olen ollut liian syyllistävä henkilö reittien valintoihin ja matkavauhtiin. Aina sanonta ”ihan sama” ei kuitenkaan ole sitä. Tällä kerralla kärjen vauhdissa pysyin ongelmitta mukana.
Keskustelu oli antoisa ja päätös jäädä pois tulevista koitoksista oli kuitenkin helppo. Ei tämä anna enää sellaisia kiksejä kuin ennen työelämässä olon aikoihin. Siihen aikaan näitä reissuja vielä odotti.
Kolmikko jatkaa omaa taivaltaan. Varmasti löytyy joku varapyöräksi neljänteen paikkaan.
Kaatumistilasto ja Terveys
Kaatumistilastoon ei tullut merkintöjä.
Tällä kerralla paluumatkan jälkeen kotipihassa autosta poistuminen ei tuottanut mitään ongelmaa. Kaikki raajat olivat M70-sarjalaiseksi loistavassa kunnossa. Monen muun keikan jälkeen kotipihassa ei ole ollut kotoinen olo ja aina ei edes seuraavana päivänäkään. Kroppa on huokaissut välillä melko syvään.
Muistokirjoitus
Kiitos Teille Esa, Make ja Sepe näistä kahdestatoista vuotuisesta taipaleesta, joita olen Teidän mukana viettänyt. Aina ei ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta paistaa se aurinko välillä risukasaankin. Tämä ajanjakso on viides osa ajallista elämää meikäläisen elämästä, vaikka se ei ole ollut päivittäistä aikaa, niin määrätyllä tavalla läsnä on kuitenkin oltu.
Vaikka tämä yhteinen polulla tallaaminen päättyi, niin ei tämä elämä vielä tähän päättynyt.
Näkemisiin! Terveisin Repsa
Sepe
SALAMAJÄRVEN KEIKKA
Stadin kundit olivat sopineet menevänsä tällä kertaa pikkumersulla, joka ilmestyikin Kytöniityntien mutkaan tasan 8.20. Sepellä oli perunat nostettuna ja roinat repussa ja eikun baanalle. Arvioitu nettoajoaika oli 5 t 40 min.
Navigaattoria tarvittiin ensi kertaa 2 km päästä, kun piti päättää mihin käännytään Pakilan Teboililta. Se sanoi että Tampereelle mutta päätettin mennä kuitenkin Lahteen. Navigaattori tyytyi osaansa ja niinpä jatkettiin edelleen 5-tietä suuntana Lahti – Heinola – Joutsa – Hartola – Jyväskylä.
Jyväskylässä poikettiin Maanmittauslaitoksen myyntipisteessä, jotta kartan hankinta ei jäisi viime tinkaan. Sopiva peruskartan lehti löytyikin hyllystä, joten päästiin notkeasti siirtymään väylän itäpuolelle viinakauppaan. Vielä täydennettiin hankintoja muutamalla suklaapatukalla ja vastaavasti kevennettiin nestelastia. Sitten oltiinkin valmiita Oulun valtatielle. Keski-Suomen maisemat muistuttivat paikoin Lappia, ruskan tynkääkin oli mukavasti ja aurinko paistoi. Konginkankaalla pidettiin pieni hiljainen hetki niillä tienoilla, missä Sepen kolmen oppilaan tenttikiireet loppuivat muutama vuosi sitten bussiturmassa. Oltiin samalla tyytyväisiä, että ajokeli oli nyt mitä parhain.
Perille saavuttiin etuajassa, nettoajoaika 5 t 7 min. Loppumatkasta Esa mietti, missä saisi auton kuraan viime vuotiseen tapaan, mutta märkää savitietä ei löytynyt, joten tästä perinteestä päätettiin luopua. Olkoon sitten siistinä! Saatiin onneksi Makelta ja Repsalta koordinaatit puhelimitse, joten suunnistaminen Kinnulan keskustasta esikaupunkialueelle Jäpänkoskelle ei tuottanut ongelmia.
Vastaanottokomitea Repsa ja Make olikin ottanut jo mökin asianmukaisesti haltuun, kahvipöytä oli katettuna ja Repsan tuoma mutakakku odotti haukkaamista.
Sitten lähdettiin ottamaan tuntumaa Salamajärven maastoon. Alku ei näyttänyt lupaavalta, Matkusjoen suulla pöheikkö oli melko tiheätä. Mietittiin mahtaisiko paikallinen soratie olla mukavampaa kävellä vanhemmille sotaratsuille. Päätettiin ainakin kokeilla ja siinä vierähtikin 9 km lenkki ennenkuin päästiin takaisin Yläjäpän mökille saunan lämmitykseen.
Reissu vietiin loppuun pitkän kaavan mukaa eli viivyttiin maanantaiaamuun. Stadilaisilla kännyt kilahti kuusi reikä reikä eikä siinä Make ja Repsakaan pahemmin loikoilemaan päässeet. Mersu oli pakattu viisaasti jo illalla, joten puurot lärviin ja morjens, sen suuremmitta puheitta kaverit katosi pimeyteen, täsmälleen suunnitellussa aikataulussa 6.45. Jättivät hienotunteisesti mökin siivoamisen eläkeläisille.
Varmuuden vuoksi Eza ei nostanut mersun kytkintä (kuvaannollinen ilmaisu – se on automaattivaihteinen) ennenkuin kysyttiin lähtölupa navigaattorilta. Se ilmoitti arvoivansa saapumisen Tampereen rautatieasemalle olevan klo 10.40., mikä aiheutti pientä pohdintaa kun junan lähtöaika oli 10.11. Mistä se nyt ton sai päähänsä, kun illalla vielä lupasi 3 t 5 min ajoaikaa?
Seuraavan kerran jouduttiin erimielisyyksiin navigaattorin kanssa mökkitien päässä. Se käski kääntyä oikealle, päätettin kuitenkin kääntyä vasemmalle. Ajeltiin Kinnulan läpi, kylä oli pimeänä, mutta navetoissa jo valot paloi, olivat varmaan palaneet jo hyvinkin tunnin pari.
Aamu alkoi sarastaa ja pahin hirvivaara oli ohi. Muutama auto tuli peruuttamalla vastaan mutta turbolla asia hoitui. Ohitettiin monia k-kirjaimella alkavia paikkoja: Kinnula – Kivijärvi – Karstula – Keuruu – Mänttä – Kangasala. Komeita vesistöjä ja hyvät tiet. Ammattikuski Esa kiristi aikataulusta kaikkiaan puolisen tuntia, ajonopeuksia jouduttiin tulkitsemaan ohjeellisiksi, mutta tällä tieosuudessa ei jostain syystä telkät pesi lainkaan. Kaarrettiin Tampereen asemalle, Esan ja Sepen tiet erkanivat klo 9.53.
Sepen junamatka meni muuten ihan hyvin, mutta Tampereen juna oli 10 min myöhässä tuloajasta Turkun (11.50). Olin kaavallut jatkavani 12.00 lähtevällä Hesan junalla vielä Kupittaan asemalle, joka on aivan sairaalan vieressä. Tulin maininneeksi asiasta konnarille, joka onneksi ymmärsikin soittaa siihen lähtevään junaan, että ei starttaa ilman Soinilaa. Niinpä istuin 12.15 sorvilla melko tarkkaan samassa asennossa, mistä olin noussut edellisenä torstai-iltana. Fiilis oli sellainen, niinkuin olisi nähnyt unta, että oltiin oltu jätkien kanssa koko viikonloppu patikoimassa jossain skutsissa…