25.-28.09.2026
Raippaluoto retkeily & ulkoilu
Sepen isäntävuoro
Make ajoi Seinäjoelta Raippaluodelle omalla autolla ja pelkästään ajotunteja kertyi ainakin 1 tuntia ja 28 minuuttia eli vähän yli 100 km.
Esa ja Sepe tulivat Esan mersulla Hesasta osin sähköllä ja osin bensalla! Jalasjärven Juustoportti oli ensimmäinen etappi ja sinne 3 t ja 24 min eli vähän yli 300 km. Sitten ”palkaksi” söimme maittavat kermaiset lohikeitot. NJAM. Ja toki piti ostaa hieman jugurttia, juustoja sekä muuta maittavaa. Loppumatkaa olikin enää 136 km eli 1 t ja 43 min. Juustoportin sähköllä saimme hybrid-autoon ladatuksi 12 km virtaa (ilmainen palvelu antoi lisäpisteitä Juustoportille) 🙂
Majapaikkamme on ollut kuulemma puusepän asuintalo & verstas. Pieni makuuhuone ja tupa. Tuvan varustustaso oli yksinkertainen, mutta kodikas. 3 vaeltajaa mahtui vielä sopivasti, mutta suurperheelle ei liene tarkoitettu vaikka 5 kpl vuodepaikkoja löytyykin.
Isäntä jäi punkkaamaan tupaan ja Make & Esa siirtyi yhteiseen ”kuorsauskammioon” => eli Make kuunteli kun Esa kuorsaa 🙂
Vaellussuunnitelmat olivat vapaat ja talon omistajaisäntä neuvoi kohteita minne kannattaa tutustua. Venesatama ja Björköby sekä kallioinen tykistön sijoituspaikka olisivat hyviä kohteita. Isännän kanssa kun rupateltiin myös maailman nykymenosta, niin hän kertoili, että työssään joutuu nykyään keskustelemaan ”varautumissuunnitelmista” eli tulevia investointeja mietitään myös näistä näkökulmista ja kokousten määrä on hieman kasvanut aiheeseen liittyen.
Perjantai-illalla kävelimme 4,15 km ja tutustuimme Söderändan satama-alueeseen.
Lauantaina Ängesholmen ja mitattuja kilometrejä 3,32 km. Mutta enemmänkin koska mittarit eivät olleet kaikenaikaa päällä.
Sunnuntai Björköby 8,95 km ja aurinkokennosähköllä toimivan lossin kyydissä meitä oli 13 henkilöä ja lossin kapteenina hääri Esa. Hyvin kuitenkin rantauduimme vastarannalle vaikka 2 kertaa lossi pysähtyikin kesken matkan… emme joutuneet soutamaan taikka uimaan.
Björköbyn polut olivat hyvät ja hyvin merkityt vaikka osin kiviset, mutta eivät vaikeat ja kukaan meistä ei kaatuillut. Näköalatornin maisemat olivat upeat. Mikäli on veneilijä, niin varmaan erityisesti viihtyy näissä maisemissa.
Majoituspaikka sauna oli erikseen monen talon isossa pihapiirissä (sama omistaja -eri sukupolvet) ja joka ilta saunoimme ns. led-kynttilän valossa. Vesi oli ”kävelevä vesi”, koska emme juosseet noutaessamme asuintalon ulkohanasta pesuvesiämme. Suihkukin olisi ollut (ulkotilassa), vaan kukaan meistä ei uskaltautunut (tarjennut) koettaa sitä. Make ja Esa kylläkin opettelivat lämpimänveden laitteen toimintaa (kaasukäyttöinen ja lämmitti ns. vauhdissa vettä). Mielenkiintoinen vehje.
Tiskit pestiin ulkotiloissa (Make ja Sepe) ja Esa toimi saunamajurina.
Ilmat suosi eli perjantaina ei satanut ja sopivan lämmintä. Lauantaina ehdimme ennen iltapäivän ison sadeaallon alta pois saaden vain hieman vettä niskaamme. Sunnuntain sää oli LOISTAVA eli aurinkoinen ja lämmin.
Nyt emme keittäneet hernekeittoa, mutta perinteiset leivät ja makkarat toki syötiin laavulla.
Tänne tulee lisää tarinaa…